Niimpä niin... Fiksuna, kun ei muista laittaa käyttäjätunnuksia ja salasanoja talteen, nehän unohtuu. Pitkän aikaa piti miettiä, kunnes satuin vilkaisemaan tuota netti osoitetta ja Leonardohan se siellä.

Aatu seuraa tien tapahtumia... luvaton paikka tottakai.

Winssi tirsoilla...nahkasohvalla. Luvaton paikka se tuokin taitaa olla.

Meitin jätkät, on osanneet keksiä monenmoista mielen virkinettä.

Isännän sairastellessa tuossa taannoin flunssaa ja yskää, oli poijjaat napanneet yskänpastilli pussin pöydältä ja tuhonneet pussin sisällön. Siis, ihan oikeasti tuhonneet. Pastillien paperit oli revittyinä pitkin lattiaa, pastillit naposteltu pienen pieniksi paloiksi ja leviteltyinä pitkin mattoja. Ja arvaahan sen miten ne tarttuu maton pintaan. Kai ne tekivät sen verran öklön olon nuo eukalyptus-mentol pastillit, ovat meinaan saaneet sen jälkeen olla rauhassa. Yleensä nuo pastillit on kyllä saaneet olla rauhassa, jo voimakkaan tuoksunsa puolesta.

Ja koska tuo yksikseen jääminen edelleen kismittää Aatua, ruuskaa Aatu pöydät ja kaikki tasot mahdollisista "tuhoamisen" arvoisesta, häviää kaikki syötäväksi kelpaava. Muutaman kerran on töistä tullessa ovella ollut vastassa tyhjä leipäpussi, jotka on vahingossa jääneet pöydälle. Yleensä vajaan tunnin ajaksi, kun isäntä lähtee iltavuoroon ja emäntä saapuu kotio töistä. Tiiäppä häntä, onko jäänyt Winssille syötävää...

Vaan onpa meillä saavutuksiakin.

Isäntä palkittiin Pohjois-Pohjanmaan Kanakoirayhdistyksen puolelta Vuoden Harrastajana.

Aatu voitti Kerhon noutomestaruuden.

Isompi palkinto on Isännän Vuoden Harrastaja palkinto ja pienempi Aatun Kerhon Nouto Mestaruudesta.

Winssi on kuvassa, koska on kyse Winssin kerhosta. Ja taitaa tuo Vuoden Harrastaja palkinto koostua noista molemmista kaveruksista.

Aatu harmaaturpa. Vielä löytyy energiaa, intoa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ikä ei ainakaan vielä paina tätä kaverusta.

Winssi epeli... Vaikka sanotaan, ettei Pointterit vartioi, noh, se ei ainkaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Winssi tuhisee ja möykkää milloin omalle kuvalleen ikkunassa, milloin erittän pahalle jäätelöautolle, milloin pyörätiellä kulkeville tai toisille koirille.

Vimpula on viime aikoina löytänyt elämäänsä uuden rakkauden, ruoan ja herkut. Ja kun emänällä tai isännällä on kädessään herkkua mitä pointteripoika haluaa, isketään lattiaan tassua, tuhistaan ja möykätään niin, että korvat heiluu. Siinä jää Aatukin kakkoseksi. Vimpe on oppinut jopa hakemaan keittiöön, kun ruoka-aika lähenee. Se intensiivinen tuijotus, sitä ei voi kiertää, ei alittaa eikä ohittaa. Lähdettävä on... Winssi ei vielä pahemmin niistä tytöistä välitä. Kyllähän se kieli joskus lupsuttaa tyttöjen jälkiä vaan taitaa edelleen ne tiput viedä voiton, puissa ja pensaissa.

Näyttelyihin ei poikia ole ilmoitettu. Aatu sai verikorvan, liekö veljesten riehuminen vai omat rapsutukset syynä korvanlehden verikorvaan. Aikansa se paraneminen ottaa, vaan vieläkin on korvanlehti "käkkärä". Mikäli olen ymmärtänyt oikein verikorva eli otheamatoma syntyy, kun verta kertyy korvalehden ihon ja ruston väliin, niin että koko korvalehti pullottaa. Se voi olla kipeä ja korvaa kuumottaa. Se yleensä paranee itsekseen, mutta sen nesteen imeytyminen kudoksiin kestää kyllä aikansa. Aatulla piti pari kertaa nestettä imeä vähemmälle, korva kuumotti ja pullotti niin isona, että se häiritsi jo Aatuakin. Aatu roikotti korvaansa ja ravisteli päätään. Nesteen imemisen jälkeen, sitä kyllä kerääntyy heti uudestaan, mutta pikku hiljaa korvalehti alkoi pienemään. Näyttelyihin ei meillä ole virallisia lappuja tuosta korvalehdestä, eikä kyllä taida olla tarvettakaan viedä Aatua ressaamaan kehään.

Winssi tosin voisi olla hyvä ehdokas misterkisoihin.