Onpa kyllä valtavan mukavaa sairastella kahden virtapiikin kanssa. Välillä tuntuu, että jätkät hyppii seinille. Kolinaa kuuluu milloin yläkerrasta milloin alakerrasta. Mutta aina pääsääntöisesti sieltä missä kumpikaan isäntä tai emäntä ei ole köhimässä. Onneksi on tuo takapiha, jonne voi kaverukset välillä pistää viilentämään kuumentuneita tunteitaan.

Kiitettävästi ovat kyllä jaksaneet sinnitellä. Ihmeissään kyllä ovat, kun ei kumpikaan oikein jaksa touhuta poikien kanssa. Ja sen hetken, kun muka olo on parempi ovat kyllä innolla mukana touhuissa. Jospa tämä tauti hellittäisi vähäsen... Ai niin, Aatulla on tänään kontrolli tuon tassun vuoksi, ainakin näyttää paremmalta. Pidetään peukkuja...

Aatu kävi eilen 6.2.  ukon kanssa tassuaan näyttämässä eläinlääkärille. Sairaslomailu jatkuu Anselmilla edelleen. Nyt odotellaan operaatiopäivää, jolloin tassu avataan ja puhdistetaan märkivä alue. Onneksi sentään tulehdus ja turvotus on hiukkasen parempana. Muutenpa hoidetaan tassua kuten ennenkin elikkä suihkuttelut ja antibiootit. Särkylääkkeitä Aatu ei tarvi, tassu ei ole kipeä. 

Muuten tuo meitin potsku on ihan normaali Aatu. Ukon kertoman mukaan kiipeili EL:n odotusaulassa tuolille istumaan, ukon syliin,  pyörii  ja muistaa laulaa ja kurluttaa. "Aatu, kun ei tahdo olla täällä!! " Sitten ihmettelee silmät suurina, kun joku toinen piipaa. Uskomaton tyyppi!  Edellisellä kerralla oli ihan samanlainen...

Pojat takapihalla. Saapa nähdä onko kukkapenkeistä mitään jäljellä tai kasvaako mikään?