Parivaljakko Aatu ja Winssi ovat taas olleet reippaita. Vaikka reenit pellolla ovat nyt jääneetkin, on nämä kaksi kaverusta todellakin keksineet ihan itse tekemistä. Viimeisin mahtaa olla oman petinsä patjan repiminen. Virpomisvitsat on sitten mukavia, niitä tutkitaan ja tökitään kuonolla. Mamman kukkia tutkitaan ja ehkäpä vähän kiskotaan kukkasiakin irti...

Aatullahan ei tahtonut haavan pinta kestää pellolla juoksua, niinpä on heppu päässyt juoksemaan pyörän kanssa kilpaa muutamia kertoja. Pikku hiljaa alkaa kuntokin löytyä. Lenkin jälkeen olen pyrkinyt hieromaan lihaksia ja venyttelemään Aapon kintut. Näyttää jopa tykkäävän. Ja apua hieronnasta ja venyttelystäkin näyttää olevan. Winssin kanssa ollaan "opeteltu" hieromisen saloja. Onkelmana tahtoo vaan olla, kun ei tahdo pötkähtää vaan seisoa jöpöttää paikallaan. Huojuu ja nuokkuu, silmät puolitangossa. Winssi on aina tykännyt hoivaamisesta ja hellimisestä. Sylissäkin viihtyy ja kova poika pussailemaan kiitokseksi. Ihan niin kuin Aatu Anselmikin. Yöllä Winssi on salaa kömpinyt peiton alle ja nukkuu hyvinkin tyytyväisenä. Loukkaantuu, kun tönii sitten alas...voe sentään!

Koulutuksia ei meillä ole sen kummempia suunnitteilla. Joka päivä jotakin vähäsen. On helppoa esim lenkin yhteydessä tai kotosalla, kun meno yltyy ihan mahdottomaksi. Mukavaa on se, kun molemmat innostuu ja korvat höröllä kuuntelevat ohjeita. Kontaktia ottavat ihan kunnolla ja tapittavat silmiin. Ulkonakin onnistuu hyvin. Winssillä on välillä ääntelyä vastaan tuleville koirille, ei riidan haku tyylisesti. Sellasta pentumaista, iik mua pelottaa-höpötystä. Lenkillä saa Winssin kanssa opetella möykkäys-käytöksen pois ihan rauhassa, kovasti kehua, se yleensä riittää estämään tämän höpötyksen. Aatu on camel boots miehiä ja kulkee uskollisesti omaa polkuaan ojan puolella. Aatu ei jaksa / kehtaa möykätä turhia. Toiset sessut saa tältä ukolta kulkea ihan rauhassa, kunhan pysyvät omalla puolellaan. Sanonpahan vaan, etten pidä turhista räksyttäjistä. Monella omistajalla näyttää olevan koiruuksia, jotka ei ole hallinnassa. Siinä vaiheessa kierrän vaikka hivenen kauempaa. Toinen ryhmä on tämä tienposkeen seisomaan jäävät...oikein odotellaan jo valmiina, milloin satutaan kohdalle ja eikun rynnätään heti taakse. Ja yksi saksanseisoja uroshan tykkää, varsinkin, kun omaa erittäin hyvän ja voimakkaan itsetunnon. Aatu jää jomottamaan paikalleen, pyörähtää ympäri, nokka osoittaa tätä ryntäilijää...ei virka mitään. Häntä komeasti dominoivasti kaarella ja korkealla. Tuijottaa ja tarpeen niin vaatiessa murahtaa ja haukahtaa syvällä, komealla äänellä. Tajuaa koira paremmin vaihtaa maisemaa kuin se niin näppärä koiran ulkoiluttaja, joka hokee: tämä tahtoo vain haistella. hohhoijaa!!!... Itserakas uroshan todentotta haluaa ventovieraan murraajan haistelevan jalkoväliään... Ja mitä tekee Winssi, noh, piiloutuu Aatun taakse, nousee takajaloilleen, "nyrkkeilee" ilmaa ja ääntelee haukkumisen/murahtelun sekaisella äänellä. Täytyyhän kaveria kannustaa!!  

Lk. saksanseisoja, joka mahtuu pärekorissakin nukkumaan aina tarpeen tullen. Varsinkin jos Vimpula halajas sinne. Ja koskaan silloin ei saksanseisoja mahdu, kun komennetaan jäähylle...eipä tietystikään. Rellottaminen on mukavaa!!

Winssi piilossa, verhot on muutenkin tämän kaverin mieleen. Niitä pitää hyväillä ja puskea. Omituisten otusten kerho...laulupa putkahti ihan mieleen!

Yrityksenä oli kuvata pointteripojan kaunista päätä. Noh, malli kyllästy ja laitto korvat lurpalleen. Taas mamma oli liian hidas...vain nopeat elävät tässä sakissa! Kaveri, joka on perso mämmille...

Hyvää Pääsiäistä kaikille blogissa vieraileville!!