...kaikille Aatun ja Winssin- blogin lukijoille.

Hihii...taitaa Winssiä vallan naurattaa. Kovasti on pointteripoika kehittynyt. Nykyään käy jo pitempiäkin reissuja, mutta edelleen muistaa kaverin. Seisontoja kovasti. Vaikka välillä on osa tyhjiäkin. Purkaa tyhjät seisonnat itse ja taas mennään...  Tämä kaveri on kyllä mahtava tyyppi! Kotioloissa rauhallinen ja kiltti. Tarvittaessa kyllä löytyy virtaa, omaa tahtoa. Touhuaa kovasti omiaan, leikkii ja saa Aatuunkin liikettä. Kova poika syömään luita, ei pahemmin ilkeyksiä tee. Suloinen yksilö...hurmaa kaikki!

Aatu oli pitkästä aikaa myöskin pellolla. Edellisen kerran kävi pellolla reenimässä tammikuussa, jolloin sai sen oljen sinne varpaittensa väliin. Näyttää Anselmilla "nokka" toimivan antibioottikuureista huolimatta, otti seisonnat kuolleelle fasaaniukolle. Kyllähän Aatu nautti juoksemisesta! Tassukin tuntuu kestävän rasitusta.  Nyt auringon paistaessa ikkunoista hakeutuu kovasti lämpimään paikkaan köllölleen. Kaitpa mukavasti lämmittää... Toivottavasti tuleva syksy on Aapolla parempi. Saisi olla kunnossa ja tehdä sitä mistä tykkää. Metästellä ukon kanssa ja ehkä vähän akankin...ken tietää.

Aatun seisonnan kohde...

Muuten elo on ihan sujunut omilla raiteillaan. Reenitään säännöllisesti perustottelevaisuutta, noutoa opetellaan edelleen Winssin kanssa. Onnistuu kyllä välillä loistavasti, opuksia on luettu ja haettu vinkkejä, vaan kylläpä taitaa omat vinkit parhaita olla.  Ei kannata turhia hoppuilla. Aatu huokailee tylsistyneenä vieressä, kun vimpula opettelee. Aatulla on välillä hätä ja hoppu olla eka ja saaha mamman huomiota. Aatu ei pahemmin aikasemmin noteerannu näitä jalkojen-välistä-kierto-juttuja. Nykyään viipottaa Winssin perässä ja on niin mukavaa!!! Häntä vispaa ja mamma on pusujen kohde. Vaihtarit on Aatulle kova sana! Mammalle, kun tuo vaikkapa rukkasen saa herkkuja. Nii-in, iteppä olen opettanut.