...jopas on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä.

Mennäänpä heti asiaan. Meillä on peltoreenit jääneet aika vähälle. Kiitos siitä kuuluu alkujaan koville pakkasille ja nyt on viime aikoina pellolla ollut lunta niin mukavasti, etteipä sinne ole asiaa ilman kunnon suksia. Ja vielä kun en ole löytäny niitä suksia meitin poikien tassuihin sopivia. Heh! No sepä siitä...

Vimpulalle on suunniteltu lonkkakuvausta. Ainakaan ei näytä, että lonkissa olisi vikaa, kaveri hyppii ja pomppii niin mahdottomasti. Vaan tiiäppä tuota...sittenhän se selviää. Jaa, joka tapauksessa terve on ainakin nyt. Ja mahdottoman kiltti... Vaikka löytyy sieltä jostain se todellinenkin Winssi. Osaa tarpeentullen hermostua ja pomottaa Aatua. Voihan se tuo mamman Aappo olla sen verran herrasmies, ettei kehtaa junioria komentaa pahasti. Winssi on kova poika leikkimään naruilla. Saa yleensä Aatuunkin äksöniä iltapuhteella. Ja pakko kehua, Itsku on oppinut ruoka-ajan. Käy hakemassa ja toimittaa kovasti asiaa, että nyt pitäisi evästä saada. Nappusetkin maistuu, mutta vielä taitaa herkkuna olla raakaliha, piimä, puuro ja raejuusto. Ja nyt uusi herkku, tonnikala. Näistä koirille tarkoitetuista makupaloista Vimpula syö Tassu-keksejä. Ne näyttää maistuvan. Hyvä niin, onpahan jotakin mitä voi lenkillä mukana kuljettaa. Muutenpa tuo syöminen onkin semmoista taiteilemista. Nakki pitää aina haistaa ja sitten mietitään pari sekkaa, se joko otetaan tai ei oteta. Pekonia olen yrittänyt vaan välillä siihen hinkataan päälakea tai heittäydytään selälleen kierimään pekonin päälle tai se vaan otetaan ja syödään. Kalaan (siis lohi) pitää hinkata päälakea, purkkiruoat ei maistu, niihinkin hinkataan päälakia tai poskea. No, siankorva tuhoutuu hyvin nopeasti. On sinänsä aika ihmeellistä, kun toinen syö vaikka ratakiskoa.    

Aatu, on koira jonka toihuista voisi kirjoittaa kirjan... Tässä viime aikoina Aatu on kunnostautunut annostelemalla itse itselleen napusia, hajoittamalla hunajapurkin pöydältä ja syömällä kaiken hunajan, siitäkös ukko oli näreissään, hih. Jostain kumman syystä oli täysi spagettipaketti jäänyt pöydälle, no se löytyi eteisestä spagetit sentti- kertaa -sentti palasina. Kukkiin on vaihdettu mullat, pudottamalla hännällä kukkapurkki lattialle ylösalaisin. Ja multaa, kun silleen sopivasti nuuskuttaa ja sitten aivastaa oooiiikein isosti niin se leviää ympäriinsä. Sänky on aina hirveen huonosti pedattu, se on mennyt uusiksi Aatun toimesta, matot on yleensä valmiina rullalla, jotta ne voi sillai näppärästi nostaa pihalle. Ja joku vaittää ettei koirista ole muuta kuin työtä, höh, kovasti ainakin meidän Aappo ahertaa...on suorastaan mamman pikku apuri.     Aatu on siis viikkorahansa ansainnut.

Poitsuja on kuvailtu jonniin verran. Kunhan saan ne tuonne kansioihin siirrettyä niin julkaisen niistä muutamia. Jostain syystä on vähän tämä vuodatus takkuillut ainakin mulla.