Toukokuun viimeinen päivä oli sitten meilläpäin helle. Varjossa oli lämpöä reippaasti yli 20 asteen. Pojat pääsi ekaa kertaa tälle kesälle uimaan. Riemulla ei ollut rajoja, Aatu porhalsi ympäriinsä metikössä, kun yritettiin päästä uimapaikalle. Touhuissaan näytti Winssikin olevan. Taisi kuitenkin vielä touhottaa Aatun touhotuksia enimmäkseen.

Mukava oli huomata Winssin kova hinku veteen. Kävi polskuttelemassa jopa ihan omiaan. Viime vuonna oli enemmän arkuutta, vaikka veteen meni silloinkin. Aatu, kun on aikaan oppinut sen damin haun jorpakosta, niin sitähän pitäis aina viskoa. Winssi kävi kyllä damia noukkimassa, vaan ei sitten jaksanut innostua ihan loppuun asti. Vesi taisi vielä olla sen verran mukava ja ehkä vähän outokin elementti. Totutellaan siis ensin veteen ja uimiseen.

Tässäpä muutamia kuvia uimaretkeltä...

Aatu ja Aatun bestis ...

Vimpulan tyyliä. Taitaa olla mukavaa puuhaa, vaikka vähän kastuukin.

Jos oikein ponnistaa voi lähtä lentoon...isot pojat on niin kertonu!

Ukko, heitä jo!

Anselmi mielipuuhassaan...

Kyllähän meitsi nämä hommat osaa! Vielä voi mammalle posettaakin ennen luovutusta.

Kaislikossa suhisee... hei, sehän on Vimpula. Ai, että on hyvää heinää.

 

Pojat on nyt sitten ilmoitettu Oulun näyttelyihin molemmille päiville. Ukko aiko esiintyä kehässä poikien kanssa. Emäntä saa jännittää turvallisesti kehän ulkona. Huh!

Meillä ei nyt ole suurempaa suunnitelmaa poikien kouluttamisista näin kesän aikana. Touhutaan aina vähän jotakin. Winssillä on nyt kova antautumisen vaihe, sitä on välillä itsekin aika pihalla, kun kaveri antautuu heti. Onneksi kirjastosta löytyi jostakin koiran koulutuskirjasta ( en muista nimeä ) maininta tästäkin vaiheesta. Aatun kanssa, kun ei tällaisia tempauksia ollut. Tämän saman opuksen mukaan on kuulemma pehmeillä koirilla ihan normaalia tällainenkin vaihe. Neuvona oli antaa koiran kehittyä ja kasvaa ihan rauhassa, ottaa kuulemma aikansa. Harmittaa, kun ei aina tajua / muista kirjoittaa kirjan nimeä ylös. Tohkeissaan lykkää kirjan joko hyllyyn tai lainaa sen ja, kun lopulta palauttaa kirjan kirjastoon ei sitä nimeä edelleenkään ole muistissa. Höh!