Huh, muistin ja ehdin ilmoittaa Aatun Kajaanin näyttelyyn. Se onkin Herralle eka esiintyminen sillä rintamalla. Emäntä hyörii kehän laidalla kameran kanssa, saa isäntä reenata näyttis-juoksua Aapon kanssa ja ehkä sitä tottelevaisuuttakin, joka tuppaa ainakin meidän saksanseisojalla välistä unohtumaan. Muutamia ryhmänäyttelyitäkin oli täällä Oulun lähiympäristössä, joihin voisi Aatua miettiä. Ehkäpä Winssiäkin. Joka tapauksessa me Winssin kanssa ajateltiin osallistua mätsäreihin kunhan sopivia sattuu kohdalle.Winssi saa nyt kuitenkin kasvaa ja kehittyä ihan rauhassa. Eiköhän me jotakin mukavaa touhua keksitä Vimpulan kanssa...

Taitaa uhkaavasti näyttää siltä, että Winssistäkin kasvaa ötökkä, joka pitää kissoja riistana. Aatuhan on kunnostautunut kissojen suhteen jo pennusta lähtien. On jopa yhden kisulin ajanut puuhun parkumaan... No, kuitenkin päivälenkillä vauhti yhtäkkiä hidastu, Aatu hiippaili jo kauempaa kuusiaitaa kohti. Tarkensi kohtaa ja töks, seisonta. Winssi vempuili aikansa, tapaili seisonnan. Siinä me toljotettiin kuusiaidan alla olevaa oranssia kattia kaikki kolme. Tällä kertaa jopa emäntä bonjas mikä oli suuren mielenkiinnon kohde. Yleensä kissat on niin hyvin piiloutuneet, ettei niitä näe. Vaan ei tällä kertaa... Välillä me lenkillä tuijotellaan talojen pihamailla olevia tipusia, nyt siis kissat on myös tuijottelun kohteena. Mukavia hetkiä nämä lenkit poikien kanssa... ;-)