Aatu kävi polskuttelemassa vesityökokeen uusiksi. Tällä kertaa meni paremmin, mutta parantamisen varaa olisi ollut tuossa luovutuksessa. Tipu meinaan tippu isännän jalkoihin sen näköiseltä koiralta, joka mielessään ajatteli, että siinä on tipus. Seuraavan haet ite!

Itse suoritus meni hyvin. Aatu malttoi olla rauhallinen ammuttaessa, tottahan oli pikku täpinät, kun olisi pitänyt uimaan päästä heti nyt ja äkkiä. Mutta luvasta vasta lähti veteen ja noutamaan. Innokkaasti loiskautti veteen, suoraan tipulle ja reippaasti tipu suuhun. Takasin tuli innokkaasti, häntä korkealla ja suoraan ukon luo. No, se luovutus tosin meni mönkään. Mutta eiköhän me anneta nyt tämän suorituksen jäädä kirjoihin ja kansiin. Pisteitä Aatu sai siitä toilailusta edellisellä kerralla 8/20. Ja nyt 16/20. Pudotuksesta rokotettiin ankarasti. Tulos parani kuitenkin. Pääasia, että Aatu sai hajun nokkaan ja haki tipun pois. Pudotus nyt korjaantuu, Aatu, kun ei ole aikaisemmin moista harrastanut. Eletään toivossa, että unohtaa ja käyttäytyy taas Aatumaisesti eikä ota mallia perheen juniorista.

Ja on ihan pakko mainita...Tottelevaisuus taitaa meillä olla jotesakkii hanskassa. Ensinnäkin turhat hokemat tänne, istu, paikka, pysy, ei, pidä, kanna...ei näyttänyt tuovan tulosta yhdenkään kohdalla. Aatulle, kun antaa käskyn "apport" homma tapahtuu. Lisäksi isännän ei tarvinnut juosta koiran perässä kytkettäessä koiraa vaan Aatu napsautti kauniisti sivulle ja odotti. Pienistä asioista kannattaa siis olla ylpeä!