Tänä päivänä on kyllä ollut tapahtumia ihan kerrakseen...

Niitä oli ihan ensin kaksi pitkäkorvaa, kohta loikki pensaiden suojasta esiin kaksi lisää. Näytti olevan näillä kaveruksilla kevättä rinnassa. Pyörivät ja loikkivat. Aatu ja Winssi seurasivat hievahtamatta ikkunasta pupujen touhuja. Hännän heiluen, korvat höröllä piti seurata, kun puput lähtivät loikkimaan kohti. Vauhti oli kova ja komeasti näyttivät loikkivan tietä pitkin, mutkat ja talojen välistä. Taisivat olla ihka oikeita city-pupuja. Ja siinä mamman puhtaassa ikkunassa on jälleen niitä nokan jälkiä. Noh, pupujen kurvatessa näköpiiristä tuli Anselmille hepakka. Piti tarkistaa etupiha, takapiha ja ihan varmuudeksi yläkertakin. Jos vaikka olisi pupuja eksynyt sisälle. Winssi viiletti perässä, korvat viipotuksessa. Oli ihmeissään miksi "isoveli" juoksee ympäriinsä ja piipaa. Aatulla on välillä ihan omat pippalot.

Päivälenkillä törmäsimme sitten oravaan. Sitähän piti tuijottaa ja ihmetellä. Aatulla pysähty elämä ihan tyystin. Winssi nousi seisomaan takajaloilleen ja "keinu" jalalta toiselle. Orava jatko tyytyväisenä puuhiaan, ei pahemmin häiriintynyt kahdesta taiteilijasta. Kai meidän pöjötys tienvarressa oli koomista katseltavaa. Ainakin autot hiljensi vauhtiaan ja pitkään, katse seurasi kahta kaaleppia. Ihan teki mieli kuninkaallisesti heilutella ja kumarrella kiitokseksi huomionosoituksista. Vaan onneksipa en. Nokillenipa olisin saanut. On muuten mukava kävellä ihmisten ilmoilla hiekkasen ja heinillä itseään kaunistaneen saksanseisojan kanssa. Lisäksi tätä kauneutta kruunaa kuola juovat otsassa, ympäri kuonoa ja siihen mukavasti hiekkaa ja heinää liimautuneena. Ja se nokka on muuten ihan samea hiekasta, vähän kärki on musta ja kostea. Ai, että on kaunis! Ainakin taiteilija on itse hyvin , hyvin iloinen.

Ajatuksissani työnsin pojat takapihalle, Winssi Aatun kaverina. En ajatellut ihan heti puhdistaa maisteri kuolaturpaa. Vaan taas jälleen ei. Naapurin kissa juoksenteli onneksi tällä kertaa aidan toisella puolella. Tyhmyyksissään jää justiin siihen meitin poikien kuonon eteen tepastelemaan. Voi katti parka, kun tietäisi miten vauhdilla on Aatu jo yhden katin puuhun ajanut. Niin, loppujen lopuksi molemmat nyt tursottaa päivätorkuillaan. Aatu puunattuna ja Winssi harjattuna. Näyttääpä uni maittavan.

Luulenpa olevani ansainnut kupin kahvia. Kovasti koiraihmiset meille aikanaan kertoili, kun kyseltiin energisen saksanseisojan rauhoittumisista ym. , että kyllä se saksanseisoja rauhoittuu, kun ikää tulee. Joo, ehkäpä.