Itikkalammen Leonardo otti ja yllätti meidät. Pojathan ilmoitettiin Muhoksen ryhmänäyttelyyn. Tuomarina oli Jan Ryk, Puolasta. Meidän Itsku pienoinen kävi esittäytymässä avoimessa luokassa. (Se koetuloshan puuttuu, mutta mehän korjaamme moisen virheen syksymmällä.) Ilmeisesti Itskun hoikat sääret ja lihaksikas roppa oli tuomarin mieleen. Winssi sai ERI:n, AVO2 ja oli PU2 ja lopuksi sai Vara-Sertin. ;)

Olihan meillä kai hivenen onnen kantamoistakin mukana, kun oli vuoro mennä tuomarin eteen poseeraamaan. Just parahiksi valkoinen perhonen lenteli Winssin nokan edessä ja liihotteli kauemmaksi. Tämä valkoinen lentelijä sai Itskun jakamattoman huomion. Winssillä pysähtyi kaikki muu. Tuijotti vain patsaana perhosta ja se poseeraus oli muuten tyylikäs. Meidän pikku poikahan tykkää perhosista, niitä pitää tuijotella, hyöriä ja pyöriä. 

Anselmi tepasteli käyttöluokassa. Tuomari kyseli harmaaparran ikää ja, kun kuuli 8 vuotta tulevan mittariin, totesi, että kovin on energinen vielä "vanhaksi" koiraksi.  ;) Kaverilla riittää virtaa muille asti. Juoksu oli laukkomista, vaikka välillä kyllä juoksi kauniistikin. Poseeraus, no, siinä parantamisen varaa jos mielii menestyä. Siltikin Aatu sai ERI:n, KÄY 1, PU 4.

Tyytyväinen saa olla poikien menestykseen. Tästäpä innostuneena ilmoitettiin pojat myös Kemin näytelmiin heinäkuussa. Aatu ilmoitettiin veteraani luokkaan, Anselmilla on eläkeläisbileet kesäkuun 30 pvä. Tulee 8 vee täyteen. :D

Winssin kanssa on nyt sitten aloitettu hurja agility ura.  Ensimmäisellä tunnilla Itsku osallistuikin isännän opastuksella. Emäntä kinkkasi kinttuaan, joten riekkuminen Itskun kanssa ei sitten onnistunutkaan. Kovasti kehui kurssittaja Itskulla olevan innostusta, mutta arkuus vielä hivenen vaivaa. Eiköhän me se karisteta kannoilta kunhan kurssi etenee. Taisipa mamma hankkia aloittelevalle agiliitäjälle oman agileeraus setin. Testattu on, tunneli olikin aivan loistava juttu. Vaikka aluksi vähän jänskättikin... Aatukin kurkisteli uteliaana tunneliin ja katto emäntäänsä sen näkösenä, että "ookko nää aivan tosissas, määkö muka tuonne?" Herra tepasteli tyynen rauhallisesti arvonsa tuntien kirkkaan keltaisen tunnelin ohi ja heilutteli häntäänsä. Istahti keskelle pihaa, nosti nokan kohti aurinkoa ja nautti kesäisestä tuulen vireestä. Anselmi ei siis osallistu mamman kotkotuksiin, eikä tästä asiasta enempi keskustella. Anselmi on antanut oman kantansa asiaan. ;)) Ja tuntupa tuo isäntäkin kertoilevan ettei hänen roturoppansa ole sovelias agilityn ihmeelliseen maailmaan. Miten nuo jästit ei ymmärrä...me Itskun kans ainakin ollaan haltioissaan keltaisesta agilitysetistä. Tai ainakin emäntä on :)