Nyt on sitten pojat ilmoitettu Rovaniemen näyttelyyn. Seuraavana olisi Oulun näyttelyt ellei innostuta käymään vielä Ylivieskassa. Se jää nähtäväksi. Aatulla on mennyt näyttelyt hyvin, Serti ja Cacib olisi jo plakkarissa.

Kovasti on touhuttu poikien kanssa pihalla. Winssi kanssa ollaan reenailtu perusjuttuja. Meinaa vimpula välillä unohtaa osan jo opituista jutuista. Muutaman kerran toistoilla hoksaa uudet käskyt. Täytyy vaan opetella ohjaajan itse kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Emännällä ja Winssillä olis kuulemma kokeetkin jo tiedossa lokakuulle. Isäntä ite vie Aapon kokeisiin, vietetään oikein tehokas koeviikonloppu. Jaiks! Kyllähän se tuo Winssi ossaa vaan entäpä emäntä ite???? Onneksi on aikaa reenailla yhdessä.  Aatullahan on 2x AVO2. Olishan se hienoa, jos Aatu sais nyt sen ansaitsemansa AVO1.

Aatulla oli pentuna koulutuksessa makupalat elämää suurempi juttu. Vaikka Aatu on jästipää, isolla J:llä, innostuu touhuamaan kyllä kympillä ja oppi pentuna asiat hetkessä. Kuuloelinten toimivuus taas on ihan eri juttu, esim jääkaapin oven aukeaminen kuuluu hirmu hyvin jopa yläkertaan. Kehut ja hyvittelyt piti säästeliäästi antaa, innostu  muuten liikaa ja kaahotuksesta ei meinannu tulla sen jälkeen loppua. Leikit jätettiin yleensä viimeiseksi, pomppi eräänkin kerran reenirepun päällä. Mukavia naruja ja palloja oli ukko jemmannu reppuun. Aatu, kun tahtoo kaiken nyt ja heti.

Nämä helle-päivät on kyllä antaneet juniorille jotain ylimääräistä energiaa. Surraa ja pörrää, jätkällä on välillä ihan omat pippalot. ;-) Jopa Aatu tuijottaa välillä h-moilasena juniorin touhuja, sitten hermostuu ja antaa kurinpalautuksen. Muutaman minsan päästä homma jatkuu. Yleensä se on Aatu, joka liukenee tilanteesta.

Luut on nykyään meillä pahanpäivän varalle jemmattuna pihalle, yleensä just siihen emännän kukkapenkkiin. Niitäpä voi iltaseltaan pissityksen jälkeen tonkia esille ja juosta törtteinen luu suussa pitkin huoneita. Kunnes luu laskeutuu yleensä sille puhtaimmalle vaalealle(emännän oma moka)matolle. Mukavasti mustien pienten tassun jälkien johdattelemana. Yleensä tähän luu-rituaaliin kuuluu vielä kylpyhuoneen esittely ja mielellään suihkukaapissa(pikku winssi itse opetellut aukaisemaan) pyörähtäminen, ihan vaan varmistamiseksi, jotta tassun jälet varmasti jää parketille ja sille vaalealle matolle.  Onneksi jopa emäntä oppi, vaaleat matot kandee laittaa pois. ;-)

Nyt pakostakin tulee pieni paussi reenailuun. Minuun iski joku flunssa-pöpö. Rattoisaa on sairastella kahden virtakinttaan kanssa. Luulishan tuuota pattereidenkin hiipuvan vaan eipä taida meillä sellasta vahinkoa tapahtua.  Kuvatuksia laitan, kunhan saan siirrettyä koneelle ja elvyttyä tästä olotilasta.