Kuuluu kolinaa, tassujen rapinaa. Välillä pysähtyy, taas kohta mennään. Intensiivisesti tuijotetaan ja kohta, töks. Hampaat kolahtaa yhteen. Taas tassujen rapinaa, kolinaa... Jaa, että mitäkö tapahtuu? No, Itikkalampihan se metsästää kärpästä. Ja kellokaan ei ole kuin 6 sunnuntaiaamuna.

Mitäpä tekee Aatu, antaa hurmaavan nokkaäänen ja painaa vaan itseään tiukemmin sohvan mutkaan. Keskellä yötä nyt ei kukaan nouse, hullu pentu. Itikkalampi on taas sitä mieltä, että nyt on aamu ja mukavaa, kun kaikki herää. Ei muuta kuin portaat alas ja vailla takapihalle pääsyä. Isännänhän se on konkoiltava vimpulan perään. Mamma, suuri metsästäjä, nirhaa sen kärpäsen. 

Aurinko paistaa ja ulkonakin on mukavan lämmintä. Kävelylenkit poikien kanssa ovat pidentyneet huomaamatta. Pojat ovat taas hoksanneet takapihan ihanuuden. Voi tonkia, ryömiä, riehua, pyöriä...kotiväki tykkää ja kovasti! Onpa jopa löytynyt sulaneen lumen alta kätköjä. Puutarhalipposia. Winssistä on mukava piilotella ja varsinkin leikkiä tossujen kanssa, tämä kaveri ei kuitenkaan omaa armotonta tuhoamisvimmaa niin kuin Anselmi aikanaan. Ja tottahan toki Aatu ja Winssi muistaa avustaa kaikissa kotitöissä. Varsinkin ikkunoitten pesu oli mukavaa ja mielenkiintoista. Luutut ja paperit sai kyytiä. Pää aina ämpärissä. Pihatyöt ne on vielä edessä kaverusten kanssa...

Mainittakoon nyt vielä, pojat on sitten lähdössä Helatorstain ryhmänäyttelyyn Rovaniemelle. Taispa olla joku norjalainen tuomaroimassa. Winssi taisi osallistua nuortenluokkaan ja Aatu käyttöluokkaan. Winssin kanssa on yritetty opetella näyttelyssä patsastelua ja sitä juoksua. Winssillä on nyt uusi, herran sävyihin ja roturoppaan sopiva remmi. Eihän Winssi voi näytellä Aatun mustalla nahkaisella remmillä, eihän?