Aatu ja Winssi

Aatu Armas Kippuravarvas (virallisestihan herra tunnetaan kylillä ja tärkeissä piireissä nimellä Don Korleone`s Gigolo) täyttää tänään 30.6. 9 vuotta. Onnea Aatulle!

Mamman mössykkä.... 

Aamu on joka aamuiseen tapaan aloitettu siankorvilla.

Meillä on napusista siirrytty pääasiassa puuro-liha linjalle. Yrjölän puuro on monimuotoisuudeltaan oikein hyvä lähtökohta ruokinnalle. Puuroa voi muunnella moneen suuntaan. Napusia meillä toki pojat syö jahtikaudella, mutta näin normi aikana puuro-liha linjalle pohjautuva perus osa on kyllä auttanut moneen vaivaan. Nappusilla oli mahat pojilla välillä niin kovalla tai välillä löysällä. Kakat saattoi odottaa eteisessä, kun töistä kotiutui. Vaikka ukko oli lähtenyt iltaan paria tuntia aikaisemmin ja pojat oli lenkitetty. Karvanlähtö on nykyään ihan normaali rajoissa. Ja mikä parasta Winssi on lopettanut kakan syönnin. Jei!!

No, nytpä meni hehkuttamiseksi, mutta vaikka se tuottaa itselle hivenen enemmän työtä (puuron, lihan tai raejuuston hinkkaaminen matolta Winssin jälkeen ;)  puuron valmistaminen ym. ) kyllä ruokavalio muutoksesta on enmmän hyötyä. Ja huomaa eron pojissakin. Voin vain suositella kaikille karvakorvien ruokavalion muutosta suunnitteleville... ja huoli pois, meillä on keskusteltu ell kanssa asiasta ja saatu hyvät ohjeet ravinteiden saannille ym. 

Pihamaan asukki... Fasaani tuo välillä morsiamensakin pihamaalle ja meidän pojathan seuraa fasaanien tepsuttelua kuistilta ja tärräävät innokkuudesta. Välillä meidän Vimpula ystävällisesti avaa oven ja päästää Aatun juoksentelemaan fasaanien perään. Onneksi, on vielä lintuset säilyneet hengissä ja päässeet karkuun. No, ehkä talvi ja suuret kinokset oli yksi syy linnun karkuun pääsylle. Saksanseisoja, kun ei osaa kiertää toista reittiä ;) Huoh, onneksi!

Nykyään emäntä on oppinut ja pitää ovet lukossa. ;)) 

Winssin vuoro noutaa, Aatu seuraa vieressä miten junnu suoriutuu.

Winssi on kovasti edistynyt noudossa. Emännän laiskuus tosin taas tuli esiin, kun oli pitkä väli kaikenlaisesta reenimisestä. Pitänee ryhdistäytyä ja kaivella varaston uumenista agility esteet pihalle ja touhottaa Touhu-Roopen kanssa. Ja vähän Anselminkin... Aatu on jopa suoriutunut agi tunnelista ja olihan jätkä pollevana. ;)

Aatu mopon kyydissä. 

Aatu edelleen tykkää mopoiolusta, lättyjen paistosta ja puutarhan hoidosta. Tosin viimeiseksi manittu on kyllä hivenen eri suuntaista, kuin emännällä. Emäntä yrittää kitkeä ja istuttaa, Aatu kaivaa ja kuopata sekä ilmata nurmikkoa. Se nurmikon paikkailu on sitten isännön hommaa, mistä isäntä ei ainakaan viime kuulemalta ollut kovin riemuissaan. Saattaa jopa repiä sortsinsa joku kaunis päivä... ;)) Juup, täytynee hivenen keskustella Pää-hortonomi Aatun kanssa puutarhan hoidon suunnasta...palaveria siis pukkaa. ;) Winssi viilettää vaan perhosien perässä...

Mamman pimpula, syötävän suloinen yksilö :)) Perhospoika...

Niin, mehän muutettiin paritaloon viime elokuussa. Vaikka meillä ei ole aitaa, häkkiä tai juoksunarua ei meille niitä tulekaan. Pojat saa olla pihalla irti ja ovat kyllä pysyneetkin hienosti. Tottelevaisuus on priimaa... hih! 

Riekkupellet ja  markan painit... 

Aatu ja Winssi toivottaa kaikille lämpimiä kesäpäiviä. Nyt me lähdetään puutarhahommiin... Uups, mitähän siitäkin tullee...pitäis ukon ruusu saada purkkiin ;)) 

Vilskettä on pitänyt poikien tauon aikana. Siihen aikaan mahtuu... Ruotsin matkaa, muuttoa, remontointia uudessa asumuksessa ja nyt yritetään rauhoittua joulun viettoon.

Mutta, mennäämpä taaksepäin  ajassa... ;)

Heinäkuussa pojat kävi kannustamassa ukkoa Torsbyssä Cowboy action shooting - kisoissa. Ja juu, hotellissahan ne poijjaat koko sen pitkän viikon asustivat. Pojat sai nauttia reissusta ihan siinä missä mekin. Ja pojat oli kyllä niin mallikkaasti, että pääsevät vastaisuudessakin. Kehuja sateli hotellissakin Umeå, kuinka rauhallisesti ja kiltisti pojat osaavat olla. Olemme ylpeitä poikien omistajia :))

Torsby on kunta Värmlannin läänissä keski-Ruotsissa, erittäin kaunis paikka. Aikanaan metsäsuomalaisten asuinpaikka 1800-luvulla. Torsbystä löytyi kulttuurikeskus pyhitettynä tälle ajalle. Eri huoneissa oli kerrottiin tarinoita ja nauhoilta kuului metsäsuomalaisten puhumaa suomea, lauluja ym. 

Suurin piirten keskipaikkeilla tätä kaunista paikkaa ja kävelymatkan päässä hotellista, löytyi pojille eritoten Aatulle uima paikka. Mukavinta oli, kun paikalla olijoilta kysyttiin voiko poikia uittaa siinä, kunhan uimapaikka tyhjenee. Aina annettiin ilomielin lupa ja toiset jopa jäivät nauraen seuraamaan sankareiden edesottamuksia. Aatullehan se vesi oli maailman paras paikka ja mukavinta mitä olla voi. Voisinpa sanoa, ettei läheskään niin tiukkapipoista sakkia kuin täällä. 

No juu, koska ajomatka oli pitkä, yövyimme mennen tullen hotellissa. Matkan aikana pyrittiin pitämään taukoja paikoissa, missä oli mahdollisuus poikien vilvoitella vedessä ja hyvät lenkitys mahdollisuudet. Pojat nukkuivatkin tyytyväisinä aina välimatkat ja pysyivät ihme kyllä rauhallisina. 

" Sitting bull " Ukko tamineissaan kuvan otto paikalla, ampumapaikalla. Ampujilla on cowboy-tyyliin sopivat tamineet ja turvallisuus on näissä ammunnoissa otettu erittäin hyvin huomioon. Meillä ei poikia muuten viedä ampuradalle tai lähelle paukuttelua. 

Ampujat täydessä tohinassa. Meidän ukkokin pääsi paikallisen lehden kanteen.Niin ja sijoitushan omassa luokassa oli hienosti 5. kaikesta välineiden rikoista huolimatta.

Kun olimme palaamassa Torsbystä kotiin, saimme kiinteistövälittäjältä soiton, mukavia uutisia. Olimme saaneet asuntotarjouksen, joka oli liian hyvä ohitettavaksi. Siitäpä se haipakka sitten lähti...kaksi päivää kotiutumisen jälkeen oli kosteusmittaus. Seuraavalla viikolla kaupat ja heinäkuun lopussa piti jo muuttaa. Eli pojat on asustelleet nyt paritaloa jo elokuusta lähtien täällä Oulun puolella. Tämä on ukon kotitalo. Näyttää herrat hyvin kotiutuneen. On vähän isompi piha sekä tilat missä juoksennella. Kerroksia kaikkiaan kolme. Ja mitä parasta meren ranta on ihan kiven heiton päässä. Aatun lempipaikka, pääsee kesäisin lenkillä loikkaamaan iltauinnille tai vaikkapa aamupulikoinnille. Pojat ovat löytäneet oman lempipaikkansa kuistilta, josta näkee päivystää pihapiirin tapahtumat. Ullakot on Winssille se ykkönen. Jätkä ruuskaa ja on ensimmäisenä menossa aina ullakolle. Jos vähänkään antaa osviittaa menosta sinne. Nyt on samaan aikaan remontoitu ja asuttu. Tahtoo vaan aika käydä vähiin, kun pitää töissäkin käydä. Winssi ei näytä renssaantuvan remontoinnista, mutta Aatu on ollut allapäin ja vähän ihmeissään kaaoksen keskellä. Nyt pyhitetään aikaa joululle ja pojille. Kunhan saadaan kaikki tavarat paikoilleen ja se viimeinenkin taulu seinälle. 

Pojat kuistilla...kotona. 

Pojat mökin kuistilla syksy 2010 tauolla, tositoimissahan sitä on oltu.

Toivotamme nyt kaikille oikein hyvää Joulun odotusta ja muistakaahan välillä rauhoittuakin kaiken tohinan keskellä. 

 Poikien kanssa ollaan välietapilla Umeåssa. Onnellisesti hotellihuoneessa levähtämässä ja nauttimassa. Huomenna matka jatkuu kohti Torsbytä, jossa on tarkoitus viettää koko viikko isännän Cowboy- harrastuksen puitteissa. Tosin me ollaan poikien kanssa enemmän huoltojoukoissa. Isäntä ampuu kilpaa Cowboy tyyliiin, vermeet ja vaatetus on ihan tyyliin, ajanhenkeen sopivat. Jos kameran kanssa häärivä henkilö saa mallin pysymään koko vermeissään paikallaan otamma kuvan ja laitamma blogiin. Ja ehkäpä muutaman kuvan poikien kesälomareissulta. 

Laitan tähän muutaman kuvan Isolta Syötteeltä missä vietettiin viikonloppu ennen Juhannusta. Pojat kyllä nauttii, kun saavat reissata. Vaikka Aatun kanssa nuorempana olikin omat kommervenkit ennen kuin kaveri malttoi  pysähtyä ja ottaa rennosti. 

Nytpä siis Iso-Syötteen maisemiin...

Aatu ihailemassa maisemia. 

Törmättiin poroihin päiväkävelyllä. Aatunhan piti haukkua, porot vaihtoi suuntaa ja lähtivät tepastelemaan kohti Aatua ja Winssiä. Mammalle tuli hoppu 

Pojat ja ukko näköalapaikalla.

Itikkalammen Leonardo otti ja yllätti meidät. Pojathan ilmoitettiin Muhoksen ryhmänäyttelyyn. Tuomarina oli Jan Ryk, Puolasta. Meidän Itsku pienoinen kävi esittäytymässä avoimessa luokassa. (Se koetuloshan puuttuu, mutta mehän korjaamme moisen virheen syksymmällä.) Ilmeisesti Itskun hoikat sääret ja lihaksikas roppa oli tuomarin mieleen. Winssi sai ERI:n, AVO2 ja oli PU2 ja lopuksi sai Vara-Sertin. ;)

Olihan meillä kai hivenen onnen kantamoistakin mukana, kun oli vuoro mennä tuomarin eteen poseeraamaan. Just parahiksi valkoinen perhonen lenteli Winssin nokan edessä ja liihotteli kauemmaksi. Tämä valkoinen lentelijä sai Itskun jakamattoman huomion. Winssillä pysähtyi kaikki muu. Tuijotti vain patsaana perhosta ja se poseeraus oli muuten tyylikäs. Meidän pikku poikahan tykkää perhosista, niitä pitää tuijotella, hyöriä ja pyöriä. 

Anselmi tepasteli käyttöluokassa. Tuomari kyseli harmaaparran ikää ja, kun kuuli 8 vuotta tulevan mittariin, totesi, että kovin on energinen vielä "vanhaksi" koiraksi.  ;) Kaverilla riittää virtaa muille asti. Juoksu oli laukkomista, vaikka välillä kyllä juoksi kauniistikin. Poseeraus, no, siinä parantamisen varaa jos mielii menestyä. Siltikin Aatu sai ERI:n, KÄY 1, PU 4.

Tyytyväinen saa olla poikien menestykseen. Tästäpä innostuneena ilmoitettiin pojat myös Kemin näytelmiin heinäkuussa. Aatu ilmoitettiin veteraani luokkaan, Anselmilla on eläkeläisbileet kesäkuun 30 pvä. Tulee 8 vee täyteen. :D

Winssin kanssa on nyt sitten aloitettu hurja agility ura.  Ensimmäisellä tunnilla Itsku osallistuikin isännän opastuksella. Emäntä kinkkasi kinttuaan, joten riekkuminen Itskun kanssa ei sitten onnistunutkaan. Kovasti kehui kurssittaja Itskulla olevan innostusta, mutta arkuus vielä hivenen vaivaa. Eiköhän me se karisteta kannoilta kunhan kurssi etenee. Taisipa mamma hankkia aloittelevalle agiliitäjälle oman agileeraus setin. Testattu on, tunneli olikin aivan loistava juttu. Vaikka aluksi vähän jänskättikin... Aatukin kurkisteli uteliaana tunneliin ja katto emäntäänsä sen näkösenä, että "ookko nää aivan tosissas, määkö muka tuonne?" Herra tepasteli tyynen rauhallisesti arvonsa tuntien kirkkaan keltaisen tunnelin ohi ja heilutteli häntäänsä. Istahti keskelle pihaa, nosti nokan kohti aurinkoa ja nautti kesäisestä tuulen vireestä. Anselmi ei siis osallistu mamman kotkotuksiin, eikä tästä asiasta enempi keskustella. Anselmi on antanut oman kantansa asiaan. ;)) Ja tuntupa tuo isäntäkin kertoilevan ettei hänen roturoppansa ole sovelias agilityn ihmeelliseen maailmaan. Miten nuo jästit ei ymmärrä...me Itskun kans ainakin ollaan haltioissaan keltaisesta agilitysetistä. Tai ainakin emäntä on :)